Karjalaisten kansallispukujen hameet edustavat vanhakantaista pukuperinnettä ja ovat tyypillisesti yksivärisiä. Kaukonen erottelee kolme päätyyppiä hameita: hartius- eli hartuushameet, tummat vyötäröhameet ja moniväriset, ruudulliset hurstuthameet.
Hameiden väljyys kootaan vyötärökaitaleen alle rypyttämällä, vetopoimuttamalla tai laskostamalla.
Karjalaiset hameet koostuvat yleensä useammasta kapeasta kankaasta. Tällaista 50-60 cm leveää hamekangasta kutsutaan pietimeksi, ja yhteen hameeseen yhdistetään 5-7 piedintä.
Hartuushame on olkaimellinen hame, jossa matala yläosa ja olkaimet voivat olla eriväriset muun hameen kanssa. Kansallispukujen esikuvien aikana hartuushame oli käytössä erityisesti itäisellä Kannaksella, minkä alueen kansallispuvuissa sitä nykyään esiintyy. Hame on vanhempaa perua kuin vyötäröhame.
Kaukosen mukaan Kannaksen hartuushameessa on paljon omaleimaisia piirteitä: tummaan hameeseen verrattuna yläosa voi olla hyvinkin värikäs ja koristeltu. Vyötäröhameiden tapaan hameosa voi olla vetopoimutettu koko matkalta ja siinä on värikäs helmus. Esimerkiksi Pyhäjärven kansallispuvussa iloisen punainen yläosa erottuu tummansinisestä vetopoimutetusta hameesta. Olkaimet on reunustettu punavalkoisella kankaalla, ja helmassa on punainen verkakaitale.
Sakkola-Raudun hame on tyypillinen kaksivärinen hartuushame. Kuva: Elina Brodkin.
Karjalaisen kansallispuvun vyötäröhame on ohutta tummansinistä tai lampaanmustaa sarkaa tai puolivillaista sarssia, joiden vanutuksen määrä vaihtelee. Helmaan asti tiheästi vetopoimutettua vyötärö- tai hartiushametta kutsutaan poimehameeksi. Kaukonen (s. 185) kuvailee, kuinka kangas vedetään koko pituudeltaan poimurihmoilla 1-2 cm laskoksille tiiviiksi haitarimaiseksi kääröksi, joka kastellaan, kuivataan ja prässätään.
Tummassa vyötäröhameessa katse kiinnittyy helposti helmaan, jossa on kirkkaanvärinen verkakaitale, nauha tai punos. Tällaista hametta kutsutaan helmusniekaksi. Punainen verka oli kansallispukujen esikuvien aikaan arvostetuin väri, ja sen leveydestä saattoi päätellä talon varakkuuden. Tyypillisesti verka on parin sormen levyinen, mutta rikkaissa taloissa jopa kolme tuumaa, kertoo Kaukonen (s. 185). Ruskeanpunaisissa hameissa helmaverka on yleensä keltainen mutta Rautu-Sakkolan hartiushameessa se on värikästä raidallista nauhaa.
Ristiraitaiseksi kudottu monivärinen hurstuthame edustaa tekniikaltaan vaativimpia karjalaisia hameita. Holst huomauttaa, että kansallispukujen esikuvien aikaan raidat noudattivat alueellisia perusmalleja mutta kahta täysin samanlaista hametta ei kudottu.
Hurstuthameen juuret ulottuvat vaippatyyliseen avohameeseen, joka ripustettiin olan yli. Hurstutvaippa kuuluu edelleen Joutsenon kansallispukuun tumman vyötäröhameen lisäksi. Vyötäröhameeksi hurstuthame kehittyi mm. Koiviston ja Kuolemajärven alueilla, joiden kansallispuvuissa ruudullisessa vyötäröhameessa on leveä poikkiraidallinen helmus.
Tekijä: Raidallinen työryhmä
Holst, Leena: Kansallispuku. Porvoo 2011.
Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Porvoo 1985.
Pursiainen, Leena: Karjalaisia kansallispukuja nykyisestä Etelä-Karjalasta, Laatokan Karjalasta ja Karjalan Kannakselta. Eteläkarjalaisten Nuorisoseurojen Liitto ja WSOY 1982.
Katso muuta kansallispukuihin liittyvää kirjallisuutta täältä.
Länsisuomalaisissa puvuissa tyypillinen hame on runsas ja ulottuu n. 15 cm päähän lattiasta jättäen nilkan näkyvi...
Suomalaiset kansallispuvut jaetaan länsisuomalaisiin, suomenruotsalaisiin ja karjalaisiin kansallispukuihin. Tämä art...
Rannikkoseuduilla, missä puhutaan ruotsia, naisten kansallispukujen hameet muistuttavat suurelta osin muiden länsisuom...
