Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Kansallispuvun hame

Asiasanat

Naisen kansallispuvun hame on yhtenäinen, runsas ja nilkan näkyviin jättävä vaatekappale alaruumiin peittona.

Porvoon pitäjän kansallispuvun hame on raidallista parkkumia. Kuva: Laura Havimo.

Nimitykset

Vyötäröhame, olkain- eli hankki- eli hartiushame, liivihame
Sielikko
(Kymenlaakso)
Verha (Etelä-Pohjanmaa)
Hurstuthame (Karjalan Kannas)
Körtti (Etelä-Karjala)
Helmusniekka (Karjala)

Svenska
kjol

English
skirt

Osat

Naisten kansallispuvun vyötäröhame koostuu yksinkertaisimmillaan hamekankaasta ja vyötärökaitaleesta. Karjalaisissa hameissa on lisäksi tyypillisesti erivärinen helmaverka. Hameet ovat pitkiä ja runsaita. Ne ulottuvat mallista ja alueesta riippuen n. 15-30 cm päähän maasta jättäen nilkan näkyviin. Karjalassa hame on länsisuomalaista lyhyempi. Hameen muodon runsaus saavutetaan kitsastelemattomalla kankaankäytöllä. Länsisuomalaisissa hameissa on kangasta kolmisen metriä, vetopoimutetuissa karjalaisissa hameissa vieläkin enemmän. Toisaalta kansallispukujen eri aikakausina kankaan määrä on vähentynyt jopa lähelle kahta metriä.

Hameen väljyys kootaan vyötärölle vetopoimuttamalla tai laskostamalla se vyötärökaitaleeseen. Yleinen laskostusohje on laskostaa kangas päältä päin n. sentin levyisille laskoksille raidoituksesta välittämättä. Sisävaran suuruus riippuu käyttäjän vyötärönympäryksestä. Joissakin puvuissa on oma laskostusohjeensa, jossa voi olla esim. leveä lautalaskos tai vastalaskos edessä.

Vyötärökaitale on tavallisesti tukevaa valkaisematonta pellavaa, joka kiinnitetään napakasti noin sentin leveydeltä hameen vyötärön ympärille. Joissakin puvuissa vyötärökaitale voi olla hamekangasta tai erilaista kangasta. Kansallispuvuissa on myös aikoinaan käytetty esim. ripsinauhaa.

Vyötäröhame kiinnitetään napakasti vyötärön kapeimmalle kohdalle esim. napeilla ja nappilenkeillä tai lenkeillä ja nyörinpätkillä.

Hameen helma käännetään helmapäärmeellä nurjalle puolelle. Päärme päällystetään usein valkaisemattomalla pellavakaitaleella, joka suojaa ja ryhdistää hamekangasta. Karjalaisissa hameissa tyypillistä on erivärinen helmaverka, josta kerrotaan lisää artikkelissa Karjalaisten pukujen hameet.

Materiaalit ja koristelutekniikat

Tyypillinen länsisuomalainen hame on pystyraitaista parkkumia. Leveäraitaisten hameiden esikuvat edustavat vanhempaa muotia kuin kapearaitaisten hameiden esikuvat - 1800-luvulle tultaessa raidoitus yleensä kapeni.

Varsinkin vanhempaa pukuperinnettä edustavat hameet voivat olla myös paksua verkaa. Hamekangas voi olla myös kamlottia, puolivillaista ripsiä, puolipellavaa tai painettua karttuunia, listaa Holst. Karjalaisten pukujen hameet ovat ohutta sarkaa tai sarssia, joiden vanutusaste vaihtelee.

Yleistä

Kansallispukujen hame on pukukohtainen. Sen materiaali ja kuosi ovat tyypillisiä alueelle, jolta puku on kotoisin. Yhteistä kaikille alueille on hameen runsaus sekä pituus. Kansallispukujen käyttöaikana hameen pituus on tosin vaihdellut myös muodin mukaan. 1950-luvulla se ulottui puoliväliin pohjetta ja 1970-luvulla lyheni vielä siitäkin varsinkin pienillä lapsilla. Itselleen liian lyhyen hameen voi jatkaa samalla tai raitojen väriin sopivalla kankaalla. Jatke suositellaan kiinnitettäväksi hameen vyötärölle, jossa se sulautuu laskosten väliin ja jää edestä esiliinan alle.

Kansallispuvun hame on yleisimmin vyötäröhame, jota Karjalassa kutsutaan myös hurstuthameeksi tai helmusniekaksi. Näistä lisää artikkelissa Karjalaisten pukujen hameet. Hame voi olla myös olkainhame eli hankkihame tai liivihame, Karjalassa hartiushame.

Olkainhameita tunnetaan jonkin verran niin eri puolilta Länsi-Suomea kuin Karjalastakin. Lue niistä lisää artikkeleissa Länsisuomalaisten pukujen hameet ja Karjalaisten pukujen hameet.

Liivihameita tunnetaan eri puolilta Länsi-Suomea jo kansallispukujen esikuvien aikaan. Lue niistä lisää artikkelissa Länsisuomalaisten pukujen hameet. Kansallispukujen historian aikana irrallisia hameita ja liivejä on joskus yhdistetty liivihameiksi käytännön syistä. Varsinkin lasten puvuissa tämä on melko yleistä.

Käyttö ja huolto

Hameen alla käytetään runsasta, hametta vähän lyhyempää alushametta. Kansallispukujen esikuvien aikaan hameita saattoi olla päällekkäin useita.

Hame puetaan päälle niin, että sen halkio jää etuviistoon, suurin piirtein vasemman reiden päälle. Näin halkio jää esiliinan alle. Perinteisesti halkiota ei kiinnitetä neppareilla tai hakasilla vaan vyötäröllä oleva nappi-tai nyörikiinnitys riittää. Halkion rakoileminen estetään jättämällä hameen vyötärölle vähän ylimääräistä niin, että puoliskot menevät päällekkäin muutaman sentin matkalta.

Kansallispukujen historian aikana myös länsisuomalaisten pukujen laskokset on saatettu prässätä teräviksi helmaan asti. Nykyään näitä laskoksia ei suositella prässättäväksi vaan kangas laskeutuu vyötärön poimutuksesta tai laskostuksesta vapaasti. Ainoastaan karjalaiset vetopoimutetut hameet säilytetään edelleen vekitettyinä helmaan asti.

Hamekankaiden pesua ja silitystä suositellaan välttämään. Mahdolliset tahrat kannattaa puhdistaa varovaisesti ja paikallisesti heti tuoreeltaan esim. sappisaippualla. Hame kannattaa tuulettaa talvisin pakkasella sekä lumipestä kylmänä.

Hamekangasta ei myöskään silitetä. Mikäli se on rypistynyt säilytyksessä, hame ripustetaan roikkumaan yön yli esim. kylpyhuoneeseen tai muuten kevyesti kosteaksi suihkutettuna. Mikäli rypyt eivät oikene, kankaan voi silittää kostean harsoliinan läpi painelemalla, ei koskaan hankaamalla.

Mikäli hamekankaan pesu on ehdottomasti tarpeen, tutustu näihin ohjeisiin: https://lajulankangastupa.com/tuotteiden-hoito-ohjeita/kansallispuvun-hamekankaan-pesuohje/

Tutustu eri materiaalien pesuohjeisiin täältä.

Historia ja uskomukset

Kansallispukujen esikuvien eli kansanpukujen varhaisina aikoina 1700-luvun alkupuolella punaiset, vihreät ja mustat verkahameet olivat erityisen arvostettuja. Punaisesta verkahameesta onkin todettu, että se oli kokonaisen lehmän hinnan arvoinen.

1700-luvun aikana raitojen kudontataito kehittyi ja raitahameet yleistyivät Länsi-Suomessa. Samalla muhkea ulkonäkö yleistyi ihanteena ja hameiden helmat levisivät yli kolmemetrisiksi, kuvailee Kaukonen. Vaikutelmaa tehostettiin pitämällä useita hameita päällekkäin, hienoin toki päällimmäisenä ja vanhemmat hameet alla. Oikein rikkaan talon emäntä saattoi pitää jopa yhdeksää hametta päällekkäin pyrkiessään korostamaan rehevyyttään, joka oli silloin tavoiteltu terveen ja riuskan työihmisen merkki. Varsinainen erillinen alushame tuli kansan keskuuteen vasta 1800-luvun puolivälissä, alushousut eivät silloinkaan.

Hameet käytettiin perusteellisesti

Hyväkuntoiset juhlahameet jätettiin edelleen perintönä, ja niistä onkin saatu paljon tietoa perukirjoista. Huonokuntoisemmista tuli ensin arkihameita ja alushameita, sitten kankaan ehjät kohdat käytettiin liiveihin ja muihin vaatteisiin, täkkeihin ja vällyihin ja pienempiin yksityiskohtiin, jotta mitään ei mennyt hukkaan. Vieläkin kansallispukujen taskumateriaaleista saattaa löytää tilkkuja muiden puvun osien kankaista.

Tekijä: Raidallinen työryhmä

Käytetyt lähteet

Holst, Leena: Kansallispuku.
Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Porvoo 1985.
Keski-Suomen Nuorisoseurain Liitto ry: Keskisuomalaiset kansallispuvut. Jyväskylä 1992.


Katso muuta kansallispukuihin liittyvää kirjallisuutta täältä.