Hamekankaan runsaus laskostetaan tai vetopoimutetaan vyötärölle vyötärökaitaleen avulla. Kaitale voi olla pellavaa, hamekangasta tai omanlaistaan kangasta.
Länsisuomalaisten pukujen hameet
Asiasanat
Länsisuomalaisissa puvuissa tyypillinen hame on runsas ja ulottuu n. 15 cm päähän lattiasta jättäen nilkan näkyviin. Runsautta pukuun saadaan kangasmäärällä sekä alushameen käytöllä.
Vyötäröhameet, liivihameet ja olkainhameet länsisuomalaisissa puvuissa
Vyötäröhame
Vyötäröhame on yleisin hametyyppi länsisuomalaisissa puvuissa. Se voi olla yksivärinen tai pystyraidallinen. Hame asettuu nimensä mukaisesti napakasti vyötärön kapeimpaan kohtaan.
Olkainhame
Olkainhameita tunnetaan jonkin verran eri puolilta Länsi-Suomea. Ne eivät yleensä jää näkyviin vaan kapeat olkaimet puettiin esikuvien aikaan lähinnä kannattelemaan raskasta hametta. Tällaisen hameen alla on tavallisesti hihaton hankkipaita ja päällä yliset tai röijy.
Liivihame
Liivihameita tunnetaan eri puolilta Länsi-Suomea jo kansallispukujen esikuvien aikaan, mm. Perä-Pohjolasta ja Satakunnasta. Niiden juuret voivat ulottua keskiajan liivihameisiin saakka, mutta useimmat ovat nuorempaa perinnettä ja empirevaikutteisia.
Hameet eri materiaaleista
Länsisuomalaisissa hameissa tavallisin kangas on parkkumi. Varsinkin vanhempaa pukuperinnettä edustavat hameet voivat olla myös paksua yksiväristä verkaa. Länsisuomalainen hamekangas voi olla myös kamlottia, puolivillaista ripsiä, puolipellavaa tai painettua karttuunia, listaa Holst.
Parkkumihame
Parkkumihameessa on pellavaloimi ja villakude. Villakude voi olla karkeampaa karstavillaa tai sileämpää kampavillaa. Parkkumihameille tyypillistä on raidallisuus. Leveät raidat yhdistettynä erivärisiin kapeisiin raitoihin edustavat vanhempaa pukuperinnettä. Kansallispukujen esikuvien myöhemmällä ajalla 1800-lukua kohti raidat kapenivat. Raidotuksella on myös alueellisia piirteitä. Esimerkiksi Kymenlaakson puvuille tyypillisiä ovat kapeat punapohjaiset raidat, kun taas flammuraidat ovat komeimmillaan eteläpohjalaisissa hameissa.
Kamlottihame
Kamlotti on ohutta, tiivistä ja ryhdikästä villapalttinaa. Kansallispukujen hameissa voidaan käyttää yksiväristä kamlottia. Esimerkiksi Rantalakeuden puvun yksi hamevaihtoehto on mustaa kamlottia. Kansallispukujen esikuvien aikaan kamlotti oli ostokangasta.
Verkahame
Yksiväriset paksut verkahameet edustavat vanhempaa pukuperinnettä. Erityisen arvostettuja värejä olivat punainen, musta ja vihreä, ja näitä kaikkia esiintyykin myös kansallispuvuissa. Verkahame vetopoimutetaan vyötäröltä tiiviisti pellavaisen vyötärökaitaleen alle.
Karttuunihame ja painokankaat
Painokankaat olivat kansallispukujen esikuvien aikaan tuontitavaraa ja kuviot usein yleiseurooppalaisia. Karttuunikangas on painettu pellava- tai nykyään useammin puuvillapalttinaiselle pohjalle.
Ripsihame
Ripsi on palttinasta johdettu sidos, jossa joko loimi tai kude peittää toisen lankajärjestelmän. Puolivillaista ripsiä käytetään kansallispukujen hameissa ja liiveissä. Esimerkiksi Saarijärven tarkistetun kansallispuvun punaraitainen hamekangas on ripsimäistä palttinaa, jonka raidoissa on ripsisidos.
Tekijä: Raidallinen työryhmä
Käytetyt lähteet
Holst, Leena: Kansallispuku. Porvoo 2011.
Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Porvoo 1985.
Katso muuta kansallispukuihin liittyvää kirjallisuutta täältä.
Sinua saattaisi myös kiinnostaa
-
Millainen on länsisuomalainen naisen kansallispuku?
Suomalaiset kansallispuvut jaetaan länsisuomalaisiin, suomenruotsalaisiin ja karjalaisiin kansallispukuihin. Tämä art...
-
Suomenruotsalaisten pukujen hameet
Rannikkoseuduilla, missä puhutaan ruotsia, naisten kansallispukujen hameet muistuttavat suurelta osin muiden länsisuom...
-
Kansallispuvun hame
Naisen kansallispuvun hame on yhtenäinen, runsas ja nilkan näkyviin jättävä vaatekappale alaruumiin peittona.
