Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Millainen on länsisuomalainen naisen kansallispuku?

Asiasanat

Suomalaiset kansallispuvut jaetaan länsisuomalaisiin, suomenruotsalaisiin ja karjalaisiin kansallispukuihin. Tämä artikkeli kertoo länsisuomalaisista naisten kansallispuvuista.

Sysmä-Luhangan puku edustaa tyypillistä länsisuomalaista naisen kansallispukua. Kuva: Sanna Ruuska.

Levinneisyysalue

Länsisuomalaista pukuperinnettä edustavat kansallispuvut ovat kotoisin käytännössä nykyisen Suomen alueelta lukuun ottamatta itäisimpiä Ruokolahden, Rautjärven ja Joutsenon pitäjiä, joiden kansallispuvut edustavat karjalaista perinnettä.

Lisäksi jotkut karjalaisen alueen puvut edustavat aikoinaan alueelle muuttaneiden länsisuomalaisten pukuperinnettä (ks. savakot) ja ovat siksi tyyliltään länsisuomalaisia.

Länsisuomalaisen naisen kansallispuvun osat

Länsisuomalaisen naisen kansallispuku vaihtelee alueittain hyvinkin paljon ulkoasultaan. Tämä johtuu osin alueellisista eroista kansallispuvun esikuvassa kansanpuvussa, osin siitä että pukujen esikuvat ovat peräisin eri ajoilta. Esimerkiksi 1800-luvun puolella empiremuodin vaikutus alkoi heijastua myös kansan vaatetukseen - liivit lyhenivät ja päähineet pienenivät. Aikakauden vaikutus näkyy myös kansallispuvuissa.

Hame

Länsisuomalaisen kansallispuvun hame voi olla vyötäröhame, liivihame tai olkainhame. Se on tyypillisesti yksiväristä ostokangasta (esim. verkaa, kamlottia tai florettia) tai pystyraidallista puolivillaista kangasta. Pystyraidat ovat erityisen tyypillisiä länsisuomalaisille puvuille. Hamekangas laskostetaan tai vetopoimutetaan vyötärölle, josta se laskeutuu sileänä ja runsaana n. 15 senttimetrin päähän lattiasta.

Esiliina

Länsisuomalaisen kansallispuvun esiliina on tyypillisimmillään runsas ja valkoista pellava- tai puolipellavapalttinaa. Vaihtelu on kuitenkin suurta. Varsinkin rikkailla, paljon kauppaa käyvillä alueilla esimerkiksi Uudellamaalla ja Pohjanmaalla käytettiin esiliinana ostokankaita jo kansallispuvun esikuvien aikaan, ja tämä heijastuu nykyisiin kansallispukuihin. Niissä esiliina voi olla silkkitaftia, painokuvioitua puuvillaa eli karttuunia tai ohutta harsomaista pellavaa tai puuvillaa. Myös eri sidoksilla kudotut pystyraidat ovat yleisiä esiliinoissa. Raidat voivat olla esimerkiksi ruusukeraitoja, ripsiraitoja tai flammua.

Paita

Naisen paita länsisuomalaisessa kansallispuvussa on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta leikkaukseltaan runsas ja pellavapalttinaa tai puolipellavaa. Paita leikataan suorista kappaleista ja kankaan määrä näkyy hyvin esim. hihoissa. Joissakin röijypuvuissa, joissa paita jää röijyn alle, hiha voi olla myös kapeampi ja/tai lyhyempi.

Paita saattaa olla koristeltu erilaisilla reikäompeleilla tai kirjonnoilla. Kirjonnat ovat tyypillisesti valkoisia tai punaisia ja ne, samoin kuin reikäompeleetkin, keskittyvät paidan rannekkeisiin, kaulukseen ja olkalappuihin.

Länsisuomalaisen kansallispuvun paita on esikuvien aikoina ollut pitkä, lähes mekon kaltainen. Hameen alle jäävä osa eli aliset on huonolaatuisempaa kangasta kuin näkyviin jäävä osa paidasta eli ylispaita. Joissakin länsisuomalaisissa kansallispuvuissa pukuun kuuluu pitkä hihaton aluspaita eli hankkipaita sekä sen ja hameen päälle puettavat yliset eli lyhyempi päällipaita.

Liivi

Länsisuomalaisen kansallispuvun liivi vaihtelee hyvin paljon ulkoasultaan alueen ja aikakauden mukaan. Varsinkin Savossa liivit ovat tyypillisesti yksinkertaisia ja pitkiä. Lännempänä liivit voivat olla hyvinkin vartalonmyötäisiä ja lyhyitä, varsinkin jos niiden esikuvat ovat 1800-luvun puolelta. Liivi voi olla nyöritettävä, napitettava tai hakasilla kiinnitettävä. Koska liivikangasta tarvitaan suhteessa vähän, se on usein taidokkaasti kudottua tai ostokangasta. Monessa länsisuomalaisessa liivissä on takana koristeelliset läpät eli körtit.

Röijy

Joihinkin länsisuomalaisiin kansallispukuihin kuuluu nuttu eli röijy. Se puetaan joko liivin päälle, jolloin se yleensä jätetään auki niin että puvun kerroksellisuus näkyy, tai röijypuvuissa suoraan paidan päälle, jolloin liiviä ei käytetä lainkaan ja röijy kiinnitetään napeilla, neuloilla tai hakasilla.

Kuten liivi, myös röijy voi edustaa vanhempaa perinnettä ja olla pitkä tai uudempien esikuvien mukaisesti lyhyt. Musta tai tummansininen verka, kamlotti tai puolipellavainen raitakangas ovat tyypillisiä röijymateriaaleja.

Tasku

Joihinkin länsisuomalaisiin naisen kansallispukuihin kuuluu irtotasku. Se kiinnitetään vyötärölle nauhoilla tai metallisella kokalla. Taskujen koko, materiaali ja koristelu vaihtelee alueittain. Osa niistä on pienenpieniä, toisiin sujauttaa vaikka nykyaikaisen kännykän. Hameen päällä näkyvissä oleva irtotasku on silti perinteisesti ollut koriste ja käsityötaidonnäyte, ei kantoväline. Taskun koristeluna on voitu käyttää erilaisia kirjontoja, kangastilkkuja ja jopa peilejä.

Korut

Länsisuomalaisiin naisten kansallispukuihin kuuluvien korujen määrä on moninainen. Kunkin puvun kanssa tulisi kuitenkin käyttää vain sen omia koruja sekä mahdollista vihkisormusta - ei muiden pukujen koruja, hautalöytöihin perustuvia Kalevala Koruja tai nykyaikaisia koruja. Viime kädessä jokainen tekee kuitenkin omat ratkaisunsa.

Laajalla alueella Länsi-Suomessa kansallispukuun kuuluu levyriipus. Se on tyypillinen länsisuomalaisille puvuille ja koostuu ketjuilla yhdistetyistä hopealevyistä. Varsinkin Savossa, Hämeessä ja Pohjois-Pohjanmaalla pukuun voi kuulua hopeinen paljinsolki, joka sulkee paidan kaula-aukon keskellä olevan halkion. Pohjanmaalle tyypillisiä ovat messinkiset tai kullatut helysoljet, joiden kaareva koru ja pienet irtohelat pääsevät heilumaan ja kilahtelemaan - siitä nimitys.

Pukuja voivat koristaa myös metalliset napit (joita usein käytetäänkin enemmän kuin kiinnittämiseen tarvittaisiin) tai koristeelliset metallihakaset.

Huivit

Joihinkin länsisuomalaisiin kansallispukuihin kuuluu pukukohtainen kudottu huivi. Huivi puetaan harteille liivin alle tai päälle, tai osittain liivin alle ja osittain päälle. Mikäli pukuun ei kuulu omaa huivia, länsisuomalaisen puvun kanssa voi aina käyttää silkkihuivia. Silkkihuivi voi olla yksivärinen tai kirjava, kunhan sen kuviointi noudattelee esikuvia.

Kansallispukujen esikuvienkin aikaan huivit olivat ostotuotteita, joita annettiin esimerkiksi kihlajaislahjoina. Nykyään huivin värin voi valita puvun värejä tukevaksi tai revitellä kunnon väripilkulla.

Päähineet

Länsisuomalaisissa kansallispuvuissa erotellaan neitojen ja aikuisten naisten, käytännössä rippikouluikäisten tai viimeistään parikymppisten naisten päähineet. Kansallispukujen esikuvien aikaan käytännössä kaikki aikuiset naiset olivat - tai ainakin olivat olleet - naimisissa, mutta siviilisäätyyn perustuvasta päähinevalinnasta suositellaan nykyään luovuttavaksi. Päähine on olennainen osa kansallispukua, sillä esikuvien aikaan sitä käytettiin aina, mutta pukua voi myös käyttää ilman päähinettä, mikäli oikeanlaista ei ole tai ei tunne oloaan siinä kotoisaksi.

Tytöt ja nuoret neidot käyttävät länsisuomalaisten kansallispukujen kanssa nauhoja. Nauhojen väri ja lukumäärä on pukukohtainen. Pitkät nauhat sidotaan umpisolmulla kiinni ja päät jätetään roikkumaan vapaina selkään.

Aikuiset naiset käyttävät puvusta riippuen erilaisia palttinaisia päähineitä (tanu, tano, liinalakki) tai kovan kopan päälle tehtyä silkkistä tykkimyssyä. Erikoinen päähine on pehmeä ja topattu silkillä päällystetty korvamyssy tai vaikuttava sarvimyssy.

Kengät ja sukat

Länsisuomalaisen naisen kansallispuvun kanssa voi aina käyttää mustia yksinkertaisia nauhakenkiä tai nahkaisia avokkaita. Stilettikorot ja kiiltonahka eivät kuitenkaan istu muun puvun tyyliin. Mustat sileäkärkiset juhlakengät hankittiin kansallispukujen esikuvienkin aikaan ammattilaiselta eli suutarilta ja ne olivat arvokkaammat kuin kotona valmistetut nahanväriset. Länsisuomalaisten kansallispukujen kanssa voi käyttää myös solkikenkiä, joiden soljet on tehty esikuvien mukaan. Nahanvärisiä kippurakärkisiä lipokkaita voidaan käyttää joidenkin pohjoissuomalaisten ja itäsuomalaisten pukujen kanssa.

Kansallispuvun kanssa käytettävät sukat ovat polvimittaiset tai polven yläpuolelle ulottuvat, puuvillaa tai ohutta villaa. Sukkien väri ja joissakin tapauksessa malli ja kuvio ovat pukukohtaiset. Sukat voidaan kiinnittää polvitaipeen alapuolelta säären ympärille solmittavilla nauhoilla eli sukkasiteillä. Sukkasiteet tehdään tavallisesti lautanauhana tai solmiamalla - pieni jousto nauhassa on hyväksi ja tekee käytöstä mukavampaa.

Tekijä: Raidallinen työryhmä

Käytetyt lähteet

Holst, Leena: Kansallispuku.
Kaukonen, Toini-Inkeri: Suomalaiset kansanpuvut ja kansallispuvut. Porvoo 1985.

Katso muuta kansallispukuihin liittyvää kirjallisuutta täältä.