Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Tällä sivustolla käytetään evästeitä

Tämä sivusto hyödyntää toiminnan kannalta välttämättömiä evästeitä sekä sivuston kehittämisen mahdollistavia tilastointievästeitä. Joidenkin sisältöjen näyttäminen voi lisäksi edellyttää markkinointievästeiden hyväksymistä. Lue lisää käyttämistämme evästeistä.​​​​​​

Evästeasetuksesi on tallennettu.

Millainen on suomenruotsalaisen alueen naisen kansallispuku?

Asiasanat

Suomalaiset kansallispuvut jaetaan länsisuomalaisiin, suomenruotsalaisiin ja karjalaisiin kansallispukuihin. Tämä artikkeli kertoo suomenruotsalaisen alueen naisten kansallispuvuista.

Maksamaan eli Maxmon kansallispuku on tyypillinen suomenruotsalainen puku. Kuva: Mari Varonen / Brage.

Levinneisyysalue

Suomenruotsalainen alue käsittää kaksikieliset ja ruotsinkieliset kunnat 1920-luvun alussa, jolloin päätettiin kerätä miehen ja naisen kansallispuvut kaikille näille paikkakunnille. Maantieteellisesti suomenruotsalainen kielialue sijoittuu rannikkoseuduille: Pohjanmaan rannikolle, Varsinais-Suomeen, Uudellemaalle ja Ahvenanmaalle.

Suomenruotsalaisen alueen naisen kansallispuku

Suomenruotsalaisen alueen naisen kansallispuku muistuttaa yleispiirteiltään muita länsisuomalaisia pukuja. Siinä on kuitenkin myös ominaispiirteitä, joiden vuoksi suomenruotsalaisen alueen puvut on perusteltua erottaa omaksi ryhmäkseen. Suomenruotsalaisten pukujen ohjeista ja tarvikkeista sekä mallipuvuista vastaa Föreningen Brage.

Suomenruotsalaisten kansallispukujen osat

Hame

Suomenruotsalaisen kansallispuvun hame on tyypillisesti vyötäröhame, joka on raidallista puolivillaista kangasta tai yksiväristä verkaa. Raidat ovat usein pystyssä länsisuomalaisten hameiden tapaan, mutta myös vaakaraidallisia hameita näkyy esimerkiksi ahvenanmaalaisissa kansallispuvuissa.

Suomenruotsalaisten kansallispukujen hamekangas jätetään tyypillisesti edestä sileäksi ja sen väljyys kootaan sivuille ja taakse pienin laskoksin tai vetopoimuttamalla. Hame on runsas ja ulottuu länsisuomalaisen hameen tapaan n. 15 cm päähän lattiasta.

Esiliina

Suomenruotsalaisen kansallispuvun esiliina on 80-100 cm leveä ja 5-10 cm hametta lyhyempi. Monissa puvuissa on useita esiliinavaihtoehtoja, mikä antaa mahdollisuuden vaihdella puvun ilmettä. Esiliina voi olla esimerkiksi valkoinen pellavainen tai puolipellavainen, harsokankainen, villainen tai silkkinen.

Villaiset pysty- tai vaakaraidallisiksi kudotut esiliinat ovat yleisiä suomenruotsalaisissa kansallispuvuissa.

Paita

Naisen paita suomenruotsalaisessa kansallispuvussa on joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta leikkaukseltaan runsas ja pellavapalttinaa tai puolipellavaa. Hihat ovat leveät, ja olalla ja hihansuissa on tiheät vetopoimutukset tai laskokset. Paidoissa voi olla piilonapitettava etulista.

Puvusta riippuen paitaa voidaan koristella reikäompeleilla ja punaisilla tai valkoisilla kirjonnoilla. Varsinkin Pohjanmaalla joissakin paidoissa käytetään vaikuttavia poimutuksia koristeina.

Suomenruotsalaisen kansallispuvun paita on esikuvien aikoina ollut pitkä, lähes mekon kaltainen. Hameen alle jäävä osa eli aliset on huonolaatuisempaa kangasta kuin näkyviin jäävä osa paidasta eli ylispaita.

Liivi

Suomenruotsalaisen kansallispuvun liivi on tyköistuva ja valmistettu raidallisesta puolivillaisesta kankaasta, yksivärisestä verasta tai karttuunista. Liivi voi olla nyöritettävä tai napitettava. Napit voivat olla liivikankaalla päällystettyjä tai metallisia, ja niitä käytetään usein koristeena enemmänkin kuin liivin kiinnittämiseen tarvittaisiin. Joissakin pohjanmaalaisissa puvuissa erikoisuutena ovat peilinapit.

Monessa suomenruotsalaisessa liivissä on takana koristeelliset läpät eli körtit.Joissakin puvuissa liivi on hyvinkin lyhyt ja jättää paitaa näkyviin jäljitellen näin kansallispukujen esikuvien aikaisia muodin muutoksia 1800-luvulla.

Röijy

Kansallispukujen esikuvien aikaan pukujen kanssa käytettiin nuttua eli röijyä. Joihinkin suomenruotsalaisiin pukuihin kuuluu oma, pukukohtainen röijy, toisten kanssa voidaan käyttää yleisiä malleja. Yksivärinen verka tai puolivillainen kangas, joissakin puvuissa myös raidallinen puolivillakangas ovat tyypillisiä röijymateriaaleja.

Röijy vuoritetaan karkealla pellavakankaalla. Röijyn pituus voi vaihdella hyvin lyhyestä puolipitkään ja röijyssä on usein selässä körtit.

Tasku

Irtotasku on olennainen osa suomenruotsalaista naisen kansallispukua. Taskumalli on aina pukukohtainen.

Irtotasku kiinnitetään hameen vyötärökaitaleeseen messinkisellä taskukokalla, pukuun kuuluvalla pirtanauhalla tai ommellen. Se voidaan sijoittaa joko oikealle kyljelle, jos käyttäjä on oikeakätinen, tai vasemmalle vasenkätisillä. Tasku sijoitetaan osittain essun alle. Tasku on tyypillisesti villakangasta ja koristeltu erivärisillä kanttauksilla ja kirjonnoilla.

Korut

Kaikkien suomenruotsalaisten pukujen kanssa voi käyttää pientä solkea huivin kiinnittämiseen. Joihinkin pukuihin kuuluu hopeinen levyriipus, joka voi olla koristeltu punaisilla kivillä, helminauha tai rintakoru. Kunkin puvun kanssa tulisi kuitenkin käyttää vain sen omia koruja sekä mahdollista vihkisormusta - ei muiden pukujen koruja, hautalöytöihin perustuvia Kalevala Koruja tai nykyaikaisia koruja. Viime kädessä jokainen tekee kuitenkin omat ratkaisunsa.

Pukuja voivat koristaa myös metalliset tai peilipintaiset napit (joita usein käytetäänkin enemmän kuin kiinnittämiseen tarvittaisiin).

Huivit

Kaikkiin suomenruotsalaisiin kansallispukuihin voi liittää silkkihuivin. Silkkihuivi voi olla yksivärinen tai kirjava, kunhan sen kuviointi noudattelee esikuvia. Kansallispukujen esikuvienkin aikaan huivit olivat ostotuotteita, joita annettiin esimerkiksi kihlajaislahjoina. Nykyään huivin värin voi valita puvun värejä tukevaksi tai revitellä kunnon väripilkulla.

Joihinkin pukuihin voi myös liittää kukkakuvioisen villamusliinihuivin, jonka pohjaväri on valkoinen tai musta. Joissakin puvuissa on vaihtoehtona kudottu puuvillahuivi.

Huivit ovat neliskanttisia ja niitä käytetään kolmioksi taitettuna. Suomenruotsalaisissa kansallispuvuissa huivi puetaan tyypillisesti liivin päälle ja kiinnitetään edestä huivisoljella.

Päähineet

Suomenruotsalaisissa, kuten muissakin länsisuomalaisissa kansallispuvuissa puhutaan aikuisten naisten, käytännössä rippikouluikäisten tai viimeistään parikymppisten naisten päähineistä. Kansallispukujen esikuvien aikaan käytännössä kaikki aikuiset naiset olivat - tai ainakin olivat olleet - naimisissa, mutta siviilisäätyyn perustuvasta päähinevalinnasta suositellaan nykyään luovuttavaksi. Päähine on olennainen osa kansallispukua, sillä esikuvien aikaan sitä käytettiin aina, mutta pukua voi myös käyttää ilman päähinettä, mikäli oikeanlaista ei ole tai ei tunne oloaan siinä kotoisaksi.

Toisin kuin muilla kansallispukualueilla, tytöt ja nuoret neidot eivät käytä nauhoja vaan kulkevat paljain päin.

Aikuiset naiset käyttävät yleisesti silkillä päällystettyä tykkimyssyä, johon kuuluu kovaksi tärkätty nyplätty pitsi. Joihinkin suomenruotsalaisiin pukuihin kuuluu vanhempaa perua oleva palttinainen liinalakki eli tanu. Pohjanmaalaisissa kansallispuvuissa päähine voi olla myös pehmeä, silkillä päällystetty korvamyssy.

Kengät ja sukat

Länsisuomalaisen ja suomenruotsalaisen naisen kansallispuvun kanssa voi aina käyttää mustia yksinkertaisia nauhakenkiä tai nahkaisia avokkaita. Stilettikorot ja kiiltonahka eivät kuitenkaan istu muun puvun tyyliin. Mustat sileäkärkiset juhlakengät hankittiin kansallispukujen esikuvienkin aikaan ammattilaiselta eli suutarilta ja ne olivat arvokkaammat kuin kotona valmistetut nahanväriset. Länsisuomalaisten kansallispukujen kanssa voi käyttää myös solkikenkiä, joiden soljet on tehty esikuvien mukaan. Suomenruotsalaisissa solkikengissä koristeellinen metallisolki on paikkakuntakohtainen.

Kansallispuvun kanssa käytettävät sukat ovat polvimittaiset tai polven yläpuolelle ulottuvat, puuvillaa tai ohutta villaa. Sukkien väri ja joissakin tapauksessa malli ja kuvio ovat pukukohtaiset, mutta luonnonvalkoinen väri on yleisin. Sukat voidaan kiinnittää polvitaipeen alapuolelta säären ympärille solmittavilla nauhoilla eli sukkasiteillä. Sukkasiteet tehdään tavallisesti lautanauhana tai solmiamalla - pieni jousto nauhassa on hyväksi ja tekee käytöstä mukavampaa.

Tekijä: Raidallinen työryhmä

Käytetyt lähteet

Appelgren et al.: Finlandssvenska dräktboken. Keuruu 2008.

Brage: Yleistä kansallispuvuista. https://brage2.webbhuset.fi/sve/draktbyra/pukutoimisto/kansallispuvut/yleista_kansallispuvuista_/ Lainattu 26.11.2021

Holst, Leena: Kansallispuku. Porvoo 2011.

Katso muuta kansallispukuihin liittyvää kirjallisuutta täältä.