Kansallispukuraati toimi neuvoston asiantuntijaelimenä. Raadin tehtävänä oli kansallispukujen ja muinaispukujen mallien oikeellisuuden ja perinnepohjaisuuden vaaliminen, pukujen käyttöohjeiden laatiminen, uusien pukumallien kokoaminen sekä kannanmääritykset erilaisissa kansallispukuja koskevissa tiedusteluissa. Sen 5-7 jäsentä olivat neuvoston valitsemia. Mukana raadissa oli myös museoviraston edustaja. Ensimmäinen raadin puheenjohtaja oli Bo Lönnqvist ja varapuheenjohtaja Toini-Inkeri Kaukonen.
Ensitöikseen raati laati määritelmän kansallispuvulle. 24.5.1979 hyväksytty määritelmä kuului näin:
Kansallispuvulla tarkoitetaan tiettyä, tutkimuksiin perustuvaa pukukokonaisuutta, joka on koottu vanhojen 1700- ja 1800-luvulla kansan käytössä olleiden juhlapukujen mukaan ja jota aatteellisella pohjalla toimivat piirit käyttävät korostaakseen yhteenkuuluvuutta menneisyyden, tietyn paikkakunnan tai väestöryhmän kanssa.
Nykyisin viittaus aatteellisiin piireihin on jätetty pois.
Kansallispukuneuvoston myötä uudet pukumallit hyväksyttiin raadissa, kansallispukualan neuvojia koulutettiin ja kansallispukuompelun ohjaajille ja harrastajille järjestettiin kursseja. Museoihin tallennettujen kansanpukujen osien ompelutapoja ja kaavoja tutkittiin järjestelmällisesti ja sen myötä syntyi mittava tutkimusarkisto, joka sisältää muun muassa yli 10 000 diakuvaa sekä satoja kangas- ja materiaalinäytteitä. Tutkimuksen tuloksina julkaistiin myös ohjelehtisiä kansallispukujen perinteiseen valmistukseen.
Raadin hyväksymien kansallispukujen mallipukukokoelmalle saatiin näyttelytilaa Suomen käsityön museolta Jyväskylästä vuonna 1992 ja Käsityön museo perusti samalla kansallispukukeskuksen. Vuonna 2000 käsityön museo muutti uusiin tiloihin ja samalla myös kansallispukukeskus sai näyttely- ja toimitilat.
